Nepalissa tapahtui paljon muutakin, mutta eras tapahtuma jai muista irrallisena mieleen. Oli nimittain niin etta ensinnakin meidan piti lentaa Kathmandusta takaisin Intiaan ja Mumbaihin jo lauantaina, mutta viime hetkilla muutettiin suunnitelmaa siten etta vierailtaisiin Pokharassa ennen paluuta takaisin Intiaan. Ajatuksena oli harrastaa erilaisia aktiviteetteja kuten paraglidingia vuorilta, ehka raftingia koskissa ja skootterilla ajelua jne. Kohtalo paatti kuitenkin toisin.
Lahdon piti olla torstai aamuna kello 7 ja kello soimassa kuudelta. Edellispaivana alkanut kohtuullisen yllattava vatsakipu piti mut kuitenkin hereilla koko yon ja aamulla Jania odotti viereisessa sangyssa ihka oikea haamu. Olo oli todella sekava ja paatin mitata kuumeen - 39 astetta. Todettiin pikapalaverin jalkeen etta nyt lahdetaan Pokharan sijasta sairaalaan, kun kuumeen lisaksi oli vahan vaikeuksia pysya edes tajuissaan.
Koitettiin soittaa Tapiolan matkavakuutusnumeroon, mutta Nepalin puhelinverkot eivat ole siina kunnossa etta moisesta ylellisyydesta kannattaisi sen enempaa alkaa haaveilla. Niinpa ainoa vaihtoehto oli kysya respasta etta onko kaupungissa jonkin sortin klinikkaa, jopa sairaalaa ehka? Aikamoisen arpomisen jalkeen joku osoite saatiin taiottua. Eli ei muuta kuin taksi alle ja kinttupolkuja hyppien kohti tuntematonta.
Kun paastiin pihaan niin ihmetys oli varsin suuri silla tamahan naytti jollain tapaa ihan sairaalalta...vaikka olikin kaatopaikan keskella. Koitin pysya pystyssa mutta aika nopeasti oli pakko vetaista istuma-asentoon. Onneksi oli Jan mukana, joka sitten hoiteli sita byrokraattista selvittelya jota vakisinkin eteen tulee kun suurin piirtein putkan ensimmainen ulkomaalainen asiakas saapuu kylaan.
Melko pian paasin ensiapupolin eli ER:n eli meillapain tv:sta tutun "teho-osaston" (suomennos, missa pelaa?) hellaan huomaan. Kun pakolliset "ala pista muhun muiden neuloilla jooko" neuvottelut oli kayty, sain kipulaakkeen ja antibiootin yhdistelman kauniimpaan paahani ja samalla mitattiin myos kuume - 40 astetta. Olin aika kahvilla ja mieliala oli lahinna "tehkaa mita vain" -tyyppinen eika hoitotoimenpiteet jaksaneet niinkaan kiinnostaa. Kuume kuitenkin laski tuolla ihmedopingilla tunnissa takaisin 37:n, jona aikana poika oli pyöritetty jo ainakin röntgenin, verinaytteen, virtsatestin seka perustarkustusten kautta. Ihan tarkasti ei edes muista kaikkia mita siina saadettiin.
Laakarin suositus oli, etta aloitetaan nesteiden ja antibiootin tiputus suoraan suoneen samantien, eika minulla ollut mitaan sita vastaan vaikka olo olikin jo jonkun verran parempi. Ei muutakuin tippapullot kattoon ja piikki suoneen.
Seuraavaksi Janin antibyrokratia-koneisto oli taikonut minulle oman huoneen, jonne poika kuskattiin kuin ruumis ikaan. Vuorokausi loputonta likvidia ja elama alkoi taas voittaa. Niinpa seuraavana aamuna laakari kysyi, etta haluatko lahtea, johon vastasin etta kylla ja ei. Kylla, koska olo on hyva ja ei, koska en tieda pystynko palaamaan todellisuuteen siita, etta vuorokauden ajan toinen toistaan paremman nakoinen hoitaja on kaynyt kysymassa minulta: "Anti, is everything sure ok?", "Where is your friend. Are you lonely, do you need company?". Laakari ymmarsi yskan, mutta suositteli silti ammattinsa puolesta kotiuttamista, joten paatin suostua hampaita kiristellen.
Diagnoosi oli akillinen ruokamyrkytys. Mista se on tullut, sita tuskin kukaan tietaa. Kaikkea on syoty maan ja taivaan valilta.
Kun Om hospitalin ruostunut ovi sulkeutui takanani, tuntui kuin elama olisi alkanut uudelleen. Elamaa vahvemmat laakkeet toisessa kadessa ja ohjeet, joiden mukaan tulee levata 7 paivaa ja pidattaytya rasvaisesta ruuasta ja alholista, toisessa astuin taksiin ja naputtelin Janille viestin: "Taalta tullaan, nahdaan baarissa".
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
-Kakkonen
2 kommenttia:
Hienoa, että tuostakin selvittiin vuorokaudessa! Ei paha rasti! Tässä ittekin makaan saikkulilla ku on kuuppa kipeenä eikä mitään syytä, että mistä johtuis.. ehkä tää huomiseks parantuu...
Kurjaa Räikkönen, että jouduit klinikalle, mutta joka tapauksessa tätä blogia on ollut tosi kiva seurata! Koittakaapas taas jaksaa raapustella jotain läppää tänne, pliis! :)
Lähetä kommentti